Marmorin puhdistus ja hoito

Miten marmori puhdistetaan päivittäin?

Marmorin puhdistus onnistuu lämpimällä vedellä ja pH-neutraalilla pesuaineella, kivisaippualla tai miedolla astianpesuaineella. Yhdysvaltalainen luonnonkivialan järjestö Natural Stone Institute (NSI) neuvoo huuhtelemaan pinnan pesun jälkeen hyvin ja kuivaamaan sen pehmeällä liinalla. Liian väkevä pesuaine jättää pintaan kalvon ja raitoja, joten pieni määrä riittää.

Roiske hoidetaan näin:

1. Imeytä roiske heti talouspaperiin. Älä pyyhi, sillä pyyhkiminen levittää sitä (NSI).
2. Huuhtele kohta vedellä ja miedolla pesuaineella.
3. Kuivaa pehmeällä liinalla.

Lasinaluset kuuluvat marmoripöydälle, etenkin alkoholia ja sitrusmehua sisältäville juomille, ja kuumien astioiden alle kannattaa laittaa alusta (NSI). Saippua ei voitele kiveä eikä sulje sen huokosia, kuten joskus väitetään: liika saippua vain jää pintaan kalvoksi. Kun valitset pesuainetta, katso, että pakkauksessa lukee sen sopivan luonnonkivelle. Yhdysvaltalainen kiven kunnostaja Galen Roth neuvoo Use Natural Stone -sivustolla jättämään kauppaan arkipesuaineen, jota pitää ensin kokeilla huomaamattomaan kohtaan.

Samat ohjeet koskevat marmorista ruokapöytää ja pieniä esineitä, kuten marmoritarjotinta ja leikkuulautaa. Lattioilta hiekka kannattaa poistaa usein kuivalla mopilla, koska hiekka ja lika hankaavat kiveä, ja kynnysmatot ulko-oven molemmin puolin vähentävät sisälle kulkeutuvaa hiekkaa (NSI).

Mitä marmorille ei saa käyttää?

Happamat, hankaavat ja fluorivetyhappoa sisältävät aineet vahingoittavat marmoria. Taulukko kokoaa yleisimmät:

Ruosteenpoistajia ja WC-puhdistusaineita ei pidä käyttää marmoriin koskaan, ei edes tahranpoistoon. Teräsvillaa NSI suosittelee vain kuivana ja hienoimpana 0000-laatuna vesirenkaisiin ja pinnallisiin naarmuihin, ja sitäkin kannattaa kokeilla ensin huomaamattomaan kohtaan.

Marmori ja suolahappo: miksi happo syövyttää kiveä?

Happo syövyttää marmoria, koska marmori on kalsiumkarbonaattia, joka liukenee happoon. Suolahapon kanssa reaktio on CaCO₃ + 2 HCl → CaCl₂ + H₂O + CO₂: pinnasta lähtee kalsiumia veteen liukenevana kalsiumkloridina, ja hiilidioksidi kuplii pois (Chemguide). Jäljelle jää himmeä, usein hieman karhea kohta. Etikan, sitruunan ja viinin hapot syövyttävät marmoria samalla periaatteella.

Syöpymä ei johdu kiven huokoisuudesta vaan kemiallisesta reaktiosta. Se ei ole likaa, joten se ei lähde pesemällä, eikä impregnointi estä sitä. Use Natural Stone -sivuston haastattelema kunnostaja kuvaa syöpymää himmeäksi läikäksi tai palojäljeksi. Hänen mukaansa heti pyyhitty punaviini tahraa harvoin, mutta sen hapot voivat silti syövyttää pintaa. Dolomiittimarmori reagoi happoon heikommin kuin kalsiittimarmori (James Madison University), mutta sitäkään ei kannata altistaa hapoille. Reaktion kemian ja koulun suolahappokokeen selitämme marmorin ominaisuuksien oppaassa.

Tahra vai syöpymä: miten erotat ne?

Tahra on tummempi tai värillinen läikkä, syöpymä taas vaalea ja himmeä kohta. Ero ratkaisee, millä jälki korjataan:

NSI:n mukaan osa aineista syövyttää jättämättä tahraa ja osa tekee molempia. Esimerkiksi punaviini voi jättää sekä värin että himmeän renkaan, ja silloin poistetaan ensin tahra ja kiillotetaan sitten syöpymä. Myös vesi kertoo kivestä paljon: jos vesipisara tummentaa kiven, kivi imee vettä ja suojaus on kulunut.

Miten tahra poistetaan marmorista?

Tahranpoisto marmorista alkaa tahran tunnistamisesta, sillä oikea aine riippuu siitä, mistä tahra on peräisin (NSI). Pese kohta ensin miedolla pesuaineella. Jos tahra jää, tee imeytyshaude tahratyypin mukaan:

Taulukon ohjeet ovat NSI:n tahranpoisto-ohjeesta. NSI rajaa vetyperoksidin ja valkaisuaineen musteen poistossa vaaleisiin kiviin, ja koska ne vaalentavat, tummassa kivessä kannattaa orgaanisiinkin tahroihin käyttää asetonia.

Ruoste. NSI:n ohjeessa ruostetahra poistetaan hauteella, jossa on piimaata ja kaupan ruosteenpoistoainetta, mutta saman järjestön mukaan monet ruosteenpoistajat sisältävät fluorivetyhappoa, joka syövyttää kaikkia kiviä. Älä siksi käytä ruosteenpoistajia marmoriin itse. Syvä ruoste voi jäädä kiveen pysyvästi, joten ruostetahra kannattaa antaa kiven kunnostajalle. Parasta on estää ruoste: älä jätä märkiä metalliesineitä, säilyketölkkejä tai kukkaruukkuja seisomaan kiven päälle.

Vetyperoksidi turvallisesti. 12-prosenttinen vetyperoksidi on hiusten vaalennukseen käytettävää vahvuutta (NSI), ja se on myös vahvin, jota kuluttaja saa EU:ssa ostaa ilman lupaa: räjähteiden lähtöaineita koskeva asetus (EU) 2019/1148 rajaa yleisölle myytävän vetyperoksidin enintään 12 painoprosenttiin. Se on tahranpoistoaine pieneen kohtaan, ei lattianpesuaine. Käytä suojakäsineitä ja suojalaseja ja tuuleta, kun käsittelet asetonia tai ohenteita. Älä koskaan sekoita ammoniakkia ja kloorivalkaisuainetta.

Imeytyshaude vaiheittain

Imeytyshaude (englanniksi poultice) on tahna, joka imee tahran kivestä kuivuessaan. Se tehdään imukykyisestä jauheesta ja tahralle sopivasta aineesta. NSI:n ohje:

1. Valitse jauhe: kaoliini, piimaa, talkki, liitujauhe tai valkoinen kipsi. Myös valkoinen talouspaperi tai pumpuli käy.
2. Kostuta tahra-alue tislatulla vedellä.
3. Sekoita jauhe ja aine maapähkinävoin paksuiseksi tahnaksi.
4. Levitä tahna puu- tai muovilastalla 6-12 mm paksuksi kerrokseksi niin, että se ulottuu noin 2,5 cm tahran reunojen yli.
5. Peitä muovilla ja teippaa reunat.
6. Poista muovi noin vuorokauden kuluttua ja anna hauteen kuivua kokonaan, yleensä yhteensä 24-48 tuntia. Kuivuessaan haude vetää tahran itseensä.
7. Poista haude, huuhtele tislatulla vedellä ja kuivaa pehmeällä liinalla.
8. Toista tarvittaessa. Vaikea tahra voi vaatia jopa viisi kertaa.

Noin 0,5 kg haudetta riittää noin 0,1 m²:n alalle. Liitujauhetta ja rautapitoisia savia ei käytetä happojen kanssa. Jos aine on himmentänyt pintaa, kiillota kohta lopuksi. NSI muistuttaa, että kaikki tahrat eivät lähde koskaan kokonaan.

Miten syöpymäjälki korjataan?

Pienen syöpymän kiillotetusta marmorista voi korjata itse. NSI:n ohjeen mukaan pinta kastellaan vedellä, päälle ripotellaan marmorin kiillotusjauhetta ja kohtaa hierotaan kostealla liinalla tai hitaalla porakoneella pyöritettävällä kiillotustyynyllä, kunnes jälki häviää ja pinta kiiltää. Syvemmät syöpymät kannattaa antaa kiven kunnostajalle.

Kaupoissa on myös korjaussarjoja. Esimerkiksi FILA Marble Restorer -sarjan valmistajan mukaan sillä poistetaan happojen jälkiä ja palautetaan kiiltoa pieniltä kiillotetuilta marmori-, travertiini- ja kalkkikivipinnoilta, kuten pöydiltä ja tasoilta. Pintaa hierotaan märkänä kolmella hiomatyynyllä määrätyssä järjestyksessä, ja lopuksi se kiillotetaan kiillotusaineella. Yksi sarja riittää valmistajan mukaan noin 1,5 m²:lle, jossa on enintään 30 halkaisijaltaan 6-7 cm:n vauriota. Sarja ei sovi lattioille, graniitille, kvartsikomposiitille eikä happoja kestäville kiville, kuten Verde Alpille.

Mikä on marmorin kiillotusaine?

Marmorin kiillotusaineet ovat yleensä jauheita tai tahnoja, joissa käytetään usein oksaalihappoa tai kaliumoksalaattia. Kivenhoitoalan lähteiden mukaan ne voivat vahingoittaa vihreitä ja viininpunaisia kiviä, ja liikaa käytettyinä ne alkavat kertyä pintaan. Kokeile kiillotusainetta siksi ensin huomaamattomaan kohtaan ja käytä sitä vain korjattavaan kohtaan, ei koko pintaan joka viikko.

Pitääkö marmori suojata?

Marmorin suojaus eli impregnointi kannattaa pinnoille, joille roiskuu öljyä, kahvia tai viiniä, koska se hidastaa tahrojen imeytymistä. Happojen syövytykseltä se ei suojaa. NSI:n mukaan kiven tiivistysaineiksi kutsutut tuotteet ovat todellisuudessa impregnointiaineita, jotka hylkivät nesteitä mutta eivät sulje kiveä. Ne tekevät kivestä tahroja paremmin kestävän, eivät tahrattomaksi. Järjestö huomauttaa myös, että monet kivet eivät tarvitse suojausta lainkaan, ja neuvoo kysymään asiasta kiven toimittajalta. Ruoanlaittoon käytettävälle pinnalle valitaan myrkytön aine.

Suoja-aineen vaikutuksen näkee hyvin valmistaja FILAn standardin UNI EN 16301 mukaisesta tahrakokeesta. Käsittelemättömässä Carrara-marmorissa öljy aiheutti tunnissa kohtalaisen ja neljässä tunnissa voimakkaan muutoksen ja kahvi voimakkaan muutoksen jo tunnissa. MP90 ECO XTREME -aineella käsitellyssä pinnassa kumpikaan ei aiheuttanut muutosta. Valmistajan mukaan suoja vaikuttaa 24 tunnin kuluttua ja käsitelty pinta sopii kosketukseen ruoan kanssa, mutta aine ei suojaa happojen syövytykseltä.

Asteikko: 1 = ei muutosta, 2 = lievä, 3 = kohtalainen, 4 = voimakas muutos (FILA).

Kuinka usein marmori suojataan?

Yhtä oikeaa väliä ei ole, joten testaa kalenterin sijaan. Use Natural Stone -sivuston haastattelemat kunnostajat suosittelevat uusimista toinen 9-12 kuukauden, toinen 5-10 vuoden välein, ja suoja-aineiden kestoksi mainitaan puolesta vuodesta yli kymmeneen vuoteen. Vesipisaratesti kertoo, missä mennään:

1. Kuivaa pinta.
2. Tiputa muutama pisara vettä tavalliseen käyttökohtaan, ei aivan reunaan.
3. Odota 15 minuuttia pyyhkimättä.
4. Jos pisarat pysyvät pyöreinä, suoja toimii. Jos vesi leviää mutta kivi ei tummu, suoja on osin kulunut: testaa uudelleen muutaman kuukauden päästä. Jos kivi tummuu pisaran kohdalta, suojaa pinta nyt.
5. Testaa öljy erikseen pisaralla ruokaöljyä.

Testaa useasta kohdasta, sillä suoja kuluu ensin tiskialtaan ja lieden lähellä. Älä levitä uutta ainetta toimivan suojan päälle: se ei imeydy vaan jää pintaan sameaksi kalvoksi. Hyvä rytmi on testata asennuksen jälkeen, puolen vuoden kuluttua ja sitten kerran vuodessa.

Impregnoi aina valmistajan ohjeen mukaan. Esimerkiksi FILA neuvoo levittämään aineen puhtaalle ja kuivalle pinnalle siveltimellä tai levitystyynyllä ja kiillotetulla kivellä hieromaan sen mikrokuituliinalla kiveen ennen kuin se kuivuu, noin 10-15 minuutin kuluttua. Lopuksi pinta kuivataan puhtaalla liinalla. Kokeile ainetta ensin pieneen kohtaan, jotta näet, muuttuuko kiven sävy.

Marmorin hionta ja kiillotus: milloin itse, milloin ammattilainen?

Marmorin hionta kannattaa antaa kiven kunnostajalle, kun naarmut ja syöpymät ovat syviä tai koko pinta on himmentynyt. Pienet syöpymät voi kiillottaa itse kiillotusjauheella ja pinnallisia naarmuja hangata kevyesti kuivalla 0000-teräsvillalla, mutta syvät naarmut ja kolhut NSI neuvoo korjauttamaan ja kiillottamaan ammattilaisella.

Kiillotettu ja hiottu pinta käyttäytyvät eri tavoin. Use Natural Stone -sivuston haastatteleman kunnostajan mukaan syöpymät näkyvät kiillotetussa marmorissa selvemmin kuin hiotussa tai harjatussa, ja hänen arvionsa mukaan paljon käytetty kiillotettu pinta tarvitsee kunnostuksen 2-3 vuoden välein, hiottu 3-5 vuoden välein. Keittiötasoon hiottu pinta on siksi monelle käytännöllisempi; lue lisää marmoritasosta keittiöön.

Toinen kunnostaja muistuttaa, että marmorin voi kunnostaa lähes rajattomasti. Kiinteää hiontasyvyyttä, kuten joskus mainittua kahta millimetriä, ei ole: kunnostus poistaa pintaa sen verran kuin vaurion syvyys vaatii. Kotona hiomapaperilla hiominen on riskialtista. Karkealla paperilla, esimerkiksi P80:llä, aloittaminen tekee kiiltävään pintaan syviä naarmuja, jotka pitää hioa pois yhä hienommilla karkeuksilla, ja ison pinnan tasainen kiilto vaatii koneet ja kokemusta. Mittojen mukaan tehty pöytä tai taso kannattaa siksi kunnostaa paikallaan eikä vaihtaa.

Marmorin kristallointi: mitä se on ja sopiiko se pöydälle?

Marmorin kristallointi on kiillotettujen kalkkipohjaisten lattioiden huoltomenetelmä, ei pöytien tai keittiötasojen hoitokeino. Pintaan suihkutetaan nestettä, jossa on happoa ja tavallisimmin magnesiumfluorosilikaattia, ja se hierotaan painavalla lattiakoneella ja teräsvillalaikalla. Kitkalämpö käynnistää reaktion: happo syövyttää kalsiumkarbonaattia, ja fluorosilikaatti sitoo vapautuvan kalsiumin kalsiumfluorosilikaatiksi (CaSiF₆). Syntyvä kerros on alkuperäistä pintaa kovempi, kiiltävämpi ja tahroja paremmin kestävä.

Kristallointia on käytetty 1960-luvulta asti, ja se on yhä kiistelty aihe kivenhoitoalalla. Menetelmästä tiedetään ainakin tämä:

• Muutos on kemiallinen ja pysyvä. Kerroksen saa pois vain mekaanisesti, esimerkiksi timanttihionnalla.
• Menetelmä on tarkoitettu vain kiillotetuille pinnoille, ei hiotuille.
• Kova uusi kerros pehmeämmän kiven päällä voi irtoilla, etenkin hiilipitoisissa kivissä, ja teräsvillasta voi siirtyä rautaa moniin huokoisiin kalkkikiviin.
• Vastustajien mukaan kerros estää kiveä hengittämästä ja sulkee kosteuden kiven sisään.
• Yhdysvaltalainen kivialan järjestö Marble Institute of America ei puolla eikä tuomitse menetelmää.

Kemisti Frederick Hueston, menetelmän vastustaja, kertoo, että kaikissa hänen tutkimissaan tuotteissa oli fluorosilikaattia ja happoa ja useimmissa lisäksi vahoja tai akryylejä. Hänen mukaansa kristallointinesteen pisara syövyttää marmoria jo 30 sekunnissa, travertiini ja Crema Marfil -kivi vaurioituvat lähes heti, ja fluorosilikaateilla yritettiin suojata murenevia marmoripatsaita jo 1883, mutta myöhemmät tutkimukset osoittivat ne kivelle haitallisiksi. Hänen ohjeensa on suora: jos tuotteessa on fluorosilikaattia, älä käytä sitä.

Kristalloinnissa syntyvä kerros on kalsiumfluorosilikaattia, ei kalsiumsilikaattia, kuten joskus väitetään. Pöydille, keittiötasoille ja allastasoille menetelmä on väärä työkalu, sillä se on lattiakoneella tehtävä happokäsittely. Niiden kiilto palautetaan hiomalla ja kiillottamalla.

Valkoisen marmorin puhdistus

Valkoisen marmorin puhdistus tehdään samoin kuin muunkin marmorin, mutta vaalealla pinnalla kahvin, teen, viinin ja ruosteen jäljet näkyvät selvimmin. Toisaalta vaaleaan kiveen voi käyttää keinoja, jotka eivät sovi tummalle: orgaanisiin tahroihin ja musteeseen tehoaa 12-prosenttinen vetyperoksidi, ja musteeseen myös valkaisuaine (NSI). Valkoisten marmorien eroista kerromme oppaassa marmorilaadut ja värit.

Valkoisen marmorin kanssa kannattaa muistaa erityisesti:

• Pyyhi kahvi ja viini heti, sillä FILAn kokeessa kahvi muutti suojaamatonta Carrara-marmoria voimakkaasti jo tunnissa.
• Älä jätä märkiä metalliesineitä tai säilyketölkkejä kiven päälle, koska ruoste tarttuu vaaleaan kiveen ja syvä ruoste voi jäädä pysyväksi.
• Pidä kukkaruukun alla aluslautanen: ruukun metalliosat voivat jättää ruostetta ja pudonneet lehdet orgaanisia tahroja.
• Impregnoi valkoinen keittiötaso tai ruokapöytä ja tee vesipisaratesti säännöllisesti.

Marmori kylpyhuoneessa ja ulkona

Kylpyhuoneessa marmorin vihollisia ovat saippuakalvo, happamat kalkinpoistoaineet ja WC-puhdistusaineet. NSI neuvoo vetämään märkätilan pinnat kuivauslastalla kuivaksi jokaisen käytön jälkeen, jolloin saippuakalvoa kertyy vähemmän. Kalvon voi poistaa happamattomalla saippuakalvon poistoaineella tai ammoniakin ja veden liuoksella, mutta usein toistettuna ammoniakki voi himmentää joitakin kiviä. Kalkinpoistoaineet eivät sovi marmorille, ja WC-puhdistusaineet kannattaa pitää kokonaan erossa kivestä, koska ne voivat sisältää fluorivetyhappoa. Voiteet ja meikit jättävät öljypohjaisia tahroja, jotka poistetaan kuten öljy. Allastasoista kerromme lisää sivulla marmori kylpyhuoneeseen, lattioista ja seinistä sivulla marmorilaatat.

Uuteen kivilattiaan voi nousta valkoista härmää eli efloresenssia. NSI:n mukaan sitä ei pestä vedellä, koska härmä katoaa silloin vain hetkeksi. Uudessa asennuksessa se imuroidaan tai pyyhitään kuivalla mopilla.

Ulkona marmori on Suomessa harvinainen valinta, koska Kiviteollisuusliiton materiaalioppaan mukaan se kestää huonosti lämpötilan vaihteluita ja menettää kiiltonsa. Jos marmoria on ulkona, NSI neuvoo huuhtelemaan pinnan puhtaalla vedellä ja poistamaan levän tai sammaleen miedolla valkaisuaineliuoksella.

Marmorin hoito: muistilista

Käyttämämme marmori tulee Iranista, ja koska marmori on aina karbonaattikiveä, nämä ohjeet koskevat sitäkin. Millaisia kiviä Iranista tulee, kerromme iranilaisen marmorin sivulla. Arjen hoito mahtuu yhteen listaan:

• Imeytä roiskeet heti talouspaperiin, älä hiero.
• Käytä lasinalusia, alustoja kuumille astioille ja leikkuulautaa.
• Pese pH-neutraalilla aineella, huuhtele ja kuivaa.
• Älä käytä etikkaa, sitruunaa, kalkinpoistajia, ruosteenpoistajia, WC-aineita tai hankaavia jauheita.
• Älä koskaan sekoita ammoniakkia ja kloorivalkaisuainetta.
• Tee vesipisaratesti asennuksen jälkeen, puolen vuoden kuluttua ja sitten kerran vuodessa.
• Pidä metalliesineet ja kukkaruukut aluslautasen päällä.
• Anna syvät naarmut, syvät syöpymät ja ruostetahrat kiven kunnostajalle.

Jos mietit vielä, millainen kivi ja pinta sopivat käyttöösi, kerro se tarjouspyynnössä, niin ehdotamme sopivia vaihtoehtoja.