Marmorilaadut ja värit: Carrara-marmori ja muut tyylit

Miten valitset marmorin tyylin?

Marmorin tyyli syntyy kolmesta asiasta: pohjaväristä, suonikuviosta ja pinnan käsittelystä. Kun tiedät, mitä haluat näistä kolmesta, sopiva kivi löytyy helpommin kuin kauppanimiä vertaamalla, sillä nimi kertoo usein vain louhosalueen. Pelkästään Carrara-marmoria myydään yli sadalla kaupallisella nimellä, ja ne eroavat toisistaan selvästi.

Väri: valkoisesta mustaan

Pohjaväri on ensimmäinen valinta. Marmorin värit ovat valkoinen, kerma ja beige, harmaa, musta, ruskea, vihreä, pinkki ja punainen sekä harvinaisempana sinertävä. Väri ei yksin kerro kiven kestävyydestä: valkoinen ja musta kalsiittimarmori syöpyvät hapoista samalla tavalla, kun taas osa vihreistä ”marmoreista” on kokonaan toista kiveä. Värin syyt käydään läpi alempana, ja jokaiselle värille on oma osionsa.

Suonikuvio: voimakas, hento, pilvinen vai breksia

Suonet ovat kiven kuvio. Ne syntyvät, kun kiven halkeamat täyttyvät uudelleen kalsiitilla tai kun kiilteet ja muut mineraalit asettuvat juoviksi. Kuvion mukaan marmorit jakautuvat karkeasti neljään ryhmään:

Breksia on kivi, joka on aikanaan murskautunut kappaleiksi ja sementoitunut uudelleen yhteen. Siksi esimerkiksi Calacatassa ja Arabescatossa suonet piirtävät verkkoa vaaleiden kappaleiden ympärille.

Pinta: kiillotettu, hiottu vai harjattu

Pinnaksi voit valita kiillotetun, hiotun tai harjatun, ja se muuttaa saman kiven ilmettä enemmän kuin moni arvaa. Kiviteollisuusliiton ohjeen mukaan kiillotettu pinta korostaa värejä ja pintarakenteita, kun taas karheammat käsittelyt häivyttävät niitä ja vaalentavat sävyä.

Pinnan valinta riippuu käyttökohteesta. Olohuoneen marmoriseen sohvapöytään kiillotettu pinta sopii hyvin, mutta keittiön marmoritasossa hiottu tai kuvioitu pinta on Natural Stone Instituten asiantuntijoiden mukaan käytännöllisempi, koska syöpymät näkyvät siinä vähemmän. Pintojen hoidosta kerrotaan marmorin puhdistus- ja hoito-oppaassa.

Miksi kaksi marmorikappaletta ei ole koskaan samanlaisia?

Jokainen marmorikappale on ainutlaatuinen kahdesta syystä. Ensinnäkin se tehdään tilauksesta sinun mittoihisi. Toiseksi marmori on luonnonkiveä, joten sävy ja suonet vaihtelevat laatasta toiseen ja jopa saman laatan sisällä. Kiviteollisuusliiton mukaan värin ja rakenteen elävyys on luonnonkivelle ominaista, ja täysin tasavärisen pinnan tavoittelu on ristiriidassa kiven perusluonteen kanssa.

Siksi valokuva tai näytepala näyttää kiven tyylin, ei juuri sinun kappalettasi. Valmis kappale ei näytä täsmälleen samalta kuin kuva tai toinen kappale. Saman nimenkin sisällä ero voi olla iso: Bianco Carrara jaetaan pohjavärin mukaan luokkiin C, CD ja D, joista C on vaalein ja D tummin. Painetuissa jäljitelmissä tilanne on päinvastainen. Esimerkiksi erään valmistajan suurikokoisissa marmorikuvioisissa posliinilaatoissa on vain 3-6 eri kuviopintaa mallia kohden, joten sama kuvio toistuu lattialla tai seinällä.

Mistä marmorin värit ja suonet tulevat?

Hyvin puhtaasta kalkkikivestä syntyy valkoista marmoria, ja muut värit tulevat epäpuhtauksista eli kiveen sekoittuneista mineraaleista ja aineksista. Savimineraalit, rautaoksidit ja bitumi tekevät marmorista sinertävää, harmaata, pinkkiä, keltaista tai mustaa.

Valkoiset suonet tummassa kivessä ovat yleensä kalsiittia, joka on kiteytynyt myöhemmin syntyneisiin halkeamiin. Statuarion ja Calacatan suonet taas syntyvät kiilteisiin kuuluvasta muskoviitista ja kloriitista.

Carrara-marmori: mitä nimi oikeastaan tarkoittaa?

Carrara-marmori on Italian Toscanassa, Apuanien Alpeilla louhittua kalsiittimarmoria. Kansainvälinen geologian tiedeliitto IUGS nimesi Carraran marmorialueen vuonna 2017 maailman merkittäväksi kiviperinnöksi (Global Heritage Stone Resource). Alueella on yli sata louhosta, ja marmoria on louhittu siellä jo ennen roomalaisten aikaa. Siitä veistivät muun muassa Michelangelo, Donatello, Canova ja Bernini.

Carrara ei kuitenkaan ole yksi kivi. Geologi Piero Primavorin mukaan Carraran nimellä myydään yli 150 kaupallista laatua, ja osa niistä louhitaan ympäröiviltä Apuanien alueilta, kuten Massasta ja Versiliasta. IUGS nimeää seitsemän päälaatua: Bianco Carrara, Venato, Bardiglio, Nuvolato, Arabescato, Statuario ja Calacatta.

Bianco Carrara, Venato, Bardiglio ja Nuvolato

Vaikka nimessä lukee bianco eli valkoinen, Bianco Carrara on Primavorin sanoin väriltään vaaleanharmaa. Perään merkitty kirjain kertoo pohjavärin: C on valkoinen tai valkoisenharmaa ja tasainen, CD vähemmän valkoinen ja D tummempi vaaleanharmaa. Lähes suoneton, tasaisen valkoinen Bianco P on harvinainen ja arvostettu.

Onko Finlandia-talo Carrara-marmoria?

Ei enää. Finlandia-talon julkisivu verhoiltiin alun perin valkoisella, sinertävänharmaasuonisella Carrara-marmorilla (konserttisiipi 1971, kongressisiipi 1975), mutta laatat alkoivat taipua. Vuosina 1998-1999 tilalle tuli Carraran alueen marmoria, joka taipui samoin, joten kumpikin julkisivu kesti vain 20-25 vuotta. Vuosina 2022-2023 talo verhoiltiin Etelä-Tirolista louhitulla Lasan marmorilla, joka valittiin EU-tutkimuksen ja katolla seisseen testiseinän perusteella. Kiviteollisuusliitto suosittelee marmoria pääasiassa sisätiloihin, ja marmorin käyttäytymisestä lämmössä ja kosteudessa kerrotaan lisää marmorin ominaisuuksien oppaassa.

Calacatta, Statuario ja Arabescato: harvinaisemmat valkoiset marmorit

Statuario, Calacatta ja Arabescato ovat Carraran alueen harvinaisempia valkoisia marmoreita, ja niitä louhitaan paljon vähemmän kuin tavallista Bianco Carraraa.

• Statuario on valkoinen tai norsunluun sävyinen, kiteinen ja puhdas kivi, jossa suonia ei ole tai ne ovat hyvin hentoja. Primavori pitää sitä todennäköisesti Carraran arvokkaimpana ja tunnetuimpana laatuna. Tuotanto on paljon pienempi kuin tavallisen valkoisen, ja se näkyy hinnassa.
• Calacatta on breksia: vaaleita, kellertävänvalkoisia kappaleita välimassassa, jossa on paljon muskoviittia ja kloriittia. Suonet ovat muutaman sentin levyisiä, vaaleanharmaasta haalean kultaiseen. Nimi tulee Calacatan paikasta Toranon pohjoispuolelta, ja kiveä louhitaan vain varsinaisella Carraran alueella.
• Arabescato on myös breksia, jonka suonet piirtävät valkoiselle pohjalle arabeskeja harmaan, kellertävän, violetin tai ruskean sävyissä. Sitä louhitaan enemmän Versiliassa ja Garfagnanassa kuin itse Carrarassa.

Carrara vai Calacatta? Lyhyesti: Bianco Carrara ja Venato ovat harmaanvalkoisia ja niissä on ohuita harmaita suonia, kun taas Calacatta on valkoisempi ja sen suonet ovat leveitä ja näyttäviä. Primavorin mukaan keinokiven valmistajat ovat jäljitelleet Calacattaa ehkä enemmän kuin mitään muuta luonnonkiveä. Siksi Calacatta-nimisiä kvartsikomposiittitasoja on paljon, ja niiden erosta aitoon kiveen kerrotaan vertailussa marmori vai kvartsi.

Paljonko Carrara-marmori maksaa Suomessa?

Suomessa toimivien kivikauppojen verkkohinnoissa marmoritaso maksaa materiaalina alkaen noin 240 euroa neliömetriltä, ja esimerkiksi Venato Carrara maksaa 518 €/m² tai 363 € juoksumetriltä. Alla olevat esimerkit ovat muiden myyjien julkisia hintoja 13.11.2026, eivät meidän hintojamme. Hinnat sisältävät arvonlisäveron.

Hintaan vaikuttavat laatu, koko, paksuus, reunat ja aukot. Yhden hinnaston mukaan 20 mm on edullisin paksuus, ja 30 mm sekä paksunnettu etureuna nostavat hintaa. Statuario ja Calacatta maksavat yleensä enemmän kuin tavallinen Carrara, koska niitä louhitaan vähemmän.

Kaikki käyttämämme marmori tulee Iranista, joten emme myy Carrara-marmoria: luvut ovat vertailukohta. Emme myöskään julkaise tässä omia hintojamme, koska ne riippuvat kappaleen koosta, paksuudesta, kivestä, reunoista, aukoista ja asennuksesta. Saat hinnan tarjouksena.

Musta marmori: Nero Marquina on geologisesti kalkkikiveä

Yksi tunnetuimmista mustista marmoreista, espanjalainen Nero Marquina, on geologisesti kalkkikiveä eikä metamorfista marmoria. Baskimaan yliopiston tutkijoiden mukaan Markinan musta kalkkikivi kerrostui liitukaudella matalalle, subtrooppiselle karbonaattitasanteelle. Musta väri tulee kiveen hajaantuneesta orgaanisesta aineksesta, ja valkoiset suonet ovat myöhemmin kalsiitilla täyttyneitä halkeamia. Kiveä on louhittu yli sata vuotta, ja sitä on käytetty esimerkiksi Empire State Buildingin aulassa ja YK:n päämajan puhujanpöntössä.

Kivikaupassa Nero Marquinaa kutsutaan silti marmoriksi, ja kaupallisessa mielessä se on oikein. Käytössä ero on pieni, koska kalkkikivi on samaa kalsiumkarbonaattia kuin marmori ja syöpyy happojen vaikutuksesta samalla tavalla. Natural Stone Institute muistuttaa, että sitruunaa, etikkaa tai muita happoja sisältävät tuotteet voivat himmentää ja syövyttää kalkkipohjaista kiveä.

Mustassa kivessä pinnan valinta on tavallista tärkeämpi. Kiillotetussa pinnassa syöpymät näkyvät selvemmin kuin hiotussa, ja mustasta peilipinnasta vaalea, himmeä jälki erottuu erityisen helposti. Iranilaisista kivistä mustia ja tummanharmaita vaihtoehtoja on alempana olevassa taulukossa.

Vihreä marmori on usein serpentiniittiä

Moni kaupan vihreä marmori ei ole kalsiittimarmoria vaan serpentiniittiä, kiveä, jota tummanvihreä serpentiinimineraali hallitsee. Alan Litos-lehden mukaan suurimmat vihreän marmorin esiintymät ovat Intiassa, ja ne ovat serpentiinikiveä. Tunnettu esimerkki on Verde Guatemala, jonka nimi johtaa harhaan: kivi louhitaan Intiasta, Rajasthanin Udaipurin ja Dungarpurin alueilta, ja sitä myydään myös nimillä Indian Green, Rajasthan Green ja Verde Udaipur. Intian vihreät esiintymät löydettiin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa. Tummempi kivi on usein halkeilevaa, joten sitä myydään paljon laattoina.

Serpentiniitti käyttäytyy eri tavalla kuin kalsiittimarmori. Esimerkiksi italialaista Verde Alpi -kiveä kivenhoitotuotteiden valmistaja kuvaa luonnostaan happoja kestäväksi, eikä valmistajan marmorin korjaussarja toimi siihen. Verde Guatemalan vaaleammissa kohdissa on kuitenkin karbonaatteja, kuten dolomiittia tai kalsiittia. Kysy siksi vihreän kiven hoito-ohjeet aina kivikohtaisesti.

Aitoa vihreää marmoriakin on. Kittilän Lappia Green on dolomiittimarmoria, jonka vihreä väri tulee kromipitoisesta kiilteestä eli fuksiitista. Sitä on louhittu vuodesta 1976, ja Kiviteollisuusliitto kutsuu sitä nykyään tärkeimmäksi kotimaiseksi marmoriksi. Kivessä on pieniä määriä rikkikiisua, joka rapautuessaan muuttaa kiven väriä, joten se sopii vain sisäkäyttöön. Carraran alueen Cipollino-laaduissa valkoista pohjaa halkovat vihreät, harmaat tai punaruskeat silikaattisuonet.

Iranista tuleva vihreä kivi on kaupassa yleensä vihreää onyxia, joka ei ole marmoria.

Pinkki, punainen ja sininen marmori

Pinkki ja vaaleanpunainen marmori

Pinkkiä sävyä marmoriin tuovat esimerkiksi rautaoksidit. Portugalin Estremozin marmoreista arvokkaimpina pidetään vaaleanpunaisia Rosa Aurora- ja Rosa Portugal -laatuja, joista jälkimmäistä kutsutaan myös nimellä Rosa Portogallo. Estremozin marmoria on louhittu ainakin vuodesta 370 eaa., ja sen sävyt vaihtelevat puhtaasta valkoisesta tummansiniseen.

Suomestakin on louhittu punertavaa marmoria. Helsingin Vuosaaressa louhittu Nordsjön marmori on valkoista, lohenpunaista tai harmaata kalsiittimarmoria, jossa on tummanruskeita dolomiittikerroksia. Lohenpunaista Nordsjön marmoria käytettiin suomalaisissa sisätiloissa ja Göteborgissa julkisivuissa, ja vuosina 1951-1965 siitä tehtiin muun muassa pöytälevyjä. Iranin tunnettu pinkki kivi on Persian Pink Onyx, joka on onyxia eikä marmoria.

Punainen marmori

Punaisia ja punaruskeita sävyjä antavat kiveen tyypillisesti rautaoksidit. Carraran harvinaisissa laaduissa Paonazzo on breksia, jonka välimassa on harmaanmustasta punavioletiksi. Iranin tunnettu punainen kivi, Azarshahrin punainen travertiini, on travertiinia eli kalkkikiveä, ja sen punainen, ruskea tai keltainen väri tulee rautaoksidista.

Sininen marmori

Sinisiksi kutsutut marmorit ovat yleensä sinertävän harmaita, sillä epäpuhtaudet voivat tehdä valkoisesta marmorista sinertävää tai harmaata. Carraran Bardiglio Imperiale on tasaisen harmaansininen, ja Estremozin laaduissa on tummansinisiäkin sävyjä. Kirkkaansininen brasilialainen Azul Macaubas taas on kvartsiittia: kivi on pääosin kvartsia, ja noin 15 % siitä on dumortieriitti-mineraalia. Myyjät kutsuvat sitäkin välillä marmoriksi.

Ruskea ja beige marmori: Emperador ja Crema Marfil

Ruskeista marmoreista tunnettu esimerkki on espanjalainen Emperador, mutta geologisesti esimerkiksi Emperador Dark on kalkkikivibreksiaa: kulmikkaita kalkkikiven kappaleita, jotka kalsiitti on sementoinut yhteen. Ruskeat sävyt tulevat rautahydroksidista, ja vaaleat suonet ovat kalsiittia. Kivi on syntynyt mioseenikaudella.

Beige Crema Marfil on sekin kalkkikiveä: tiivistä beigeä kiveä, jossa on kalsiittisuonia, fossiileja ja oranssinpunaisia juovia. Sitä louhitaan pääosin Alicanten maakunnassa Pinosossa El Coto -vuorella noin 20 louhoksesta. Tuottajan ilmoittama vedenimukyky on vain 0,07 %, mikä näyttää, että kalkkikivikin voi olla hyvin tiivistä.

Iranista saa kerman- ja beigensävyisiä marmoreita, mutta niitä myydään maailmalla joskus lainanimillä. Esimerkiksi iranilaista Dehbid-marmoria myydään eräässä iranilaisessa verkkokaupassa nimellä Crema Marfil. Nimi ei siis kerro alkuperää, joten kysy aina kiven alkuperämaa ja louhosalue.

Mitkä kuuluisat marmorit eivät ole geologisesti marmoria?

Moni tunnettu marmori on geologisesti muuta kiveä, ja se on kivikaupassa tavallista. Geologiassa marmori tarkoittaa lämmön ja paineen muuttamaa kalkkikiveä, mutta luonnonkiviteollisuudessa marmoriksi voidaan kutsua mitä tahansa kiillottuvaa kalkkipohjaista kiveä. Kyse ei ole huijauksesta vaan alan kielenkäytöstä. Ostajalle olennaista on, miten kivi käyttäytyy:

Onyx-marmori ei ole marmoria eikä onyxia

Onyx-marmori on luolissa, kallion raoissa ja lähteiden ympärillä kylmästä vedestä saostunutta kalsiittia tai aragoniittia. Britannican mukaan se ei ole tarkassa merkityksessä marmoria eikä onyxia, sillä oikea onyx on raidallista kalsedonia, joka on enimmäkseen piidioksidia. Onyx-marmori on usein ruskeaa tai keltaista rautaoksidin takia, ja vihreät ja pinkit laadut ovat läpikuultavia. Erään iranilaisen kivitoimittajan mukaan onyx on pehmeä ja hauras, eikä se siksi sovellu lattioihin, keittiötasoihin tai ruokapöytiin.

Millaisia marmorityylejä Iranista saa?

Kaikki käyttämämme marmori tulee Iranista. Sieltä saa monta tyyliä kermanvalkoisesta mustaan. Alla ovat laadut, jotka kansainväliset kivitoimittajat kuvaavat iranilaisiksi. Ne kertovat, millaisia tyylejä Iranin louhoksilta tulee, eivät sitä, mitä meillä on varastossa.

Iranilainen vihreä ja pinkki kivi on kaupassa yleensä onyxia, ja kermanväriset ja punaiset iranilaiset kivet ovat usein travertiinia, kuten Mahallatin kermanvärinen ja Azarshahrin punainen travertiini. Carraran kaltaista valkoista tai Emperadorin kaltaista ruskeaa iranilaista marmoria ei löytynyt luotettavista lähteistä, joten emme lupaa sellaista. Iranin louhosalueista ja kivien ominaisuuksista kerrotaan tarkemmin sivulla iranilainen marmori.

Aito marmori vai marmorikuvio?

Monessa kaupassa ”marmori” on värin tai kuvion nimi eikä materiaali. Esimerkiksi ”valkoinen marmori” voi olla laminaattitason kuvio, ja marmorin näköisiä tuotteita tehdään myös kvartsikomposiitista ja posliinista. Aidon marmorin tunnistaa näin:

• Materiaalitieto. Katso, mitä tuotteen kannen tai pinnan materiaaliksi on merkitty. Sanat marmorikuvio, marmori-ilme, marmorijäljitelmä, keramiikka, sintrattu kivi, MDF ja laminaatti kertovat, että kyse ei ole marmorista.
• Paino. Marmorin tiheys on noin 2,6-2,7 g/cm³, joten 2 cm paksu levy painaa noin 53-54 kg neliömetriltä (oma laskelmamme).
• Kuvion toisto. Painetussa tuotteessa sama kuvio toistuu, luonnonkivessä ei.
• Viileys. Marmori johtaa lämpöä hyvin (2,08-2,94 W/mK) ja tuntuu siksi viileältä, mutta myös posliini (1,5 W/mK) tuntuu viileältä, joten kosketus ei yksin riitä.

Älä kokeile happoa valmiiseen kappaleeseen, koska etikka tai sitruuna jättää aidon marmorin pintaan himmeän jäljen. Aidoista marmorilaatoista kerrotaan marmorilaattojen sivulla.

Miten kerrot toivomasi tyylin tarjouspyynnössä?

Kerro toiveesi samassa järjestyksessä kuin tässä oppaassa: väri, suonikuvio ja pinta, ja lisäksi se, mihin kappale tulee. Esimerkiksi ”tummanharmaa, ohuet valkoiset suonet, hiottu pinta, keittiön saareke” kertoo enemmän kuin kauppanimi. Liitä mukaan inspiraatiokuva, jos sinulla on sellainen, ja kerro, mikä kuvassa miellyttää: väri, suonten määrä vai kiilto.

Kun tiedämme tyylin ja käyttökohteen, ehdotamme iranilaisia kiviä, jotka vastaavat toivettasi, ja kerromme vaihtoehdot. Muista, että kuva tai näyte näyttää tyylin, ei juuri sinun kappalettasi, koska jokainen laatta on omanlaisensa. Lähetä toiveesi ja mitat tarjouspyynnöllä, ja katso mittausohjeesta, mitä kannattaa mitata.

Muut oppaamme marmorin ominaisuuksista, hoidosta ja materiaalivertailuista löydät marmorioppaasta.